Kaurakeksitaika

Kaikki isoäidit eivät ole aina herttaisia ja lapsirakkaita mummeleita. Kipakka Terttu ei voi sietää kakaroita eikä sotkua ja meteliä. Kauko-vaari sen sijaan on lempeä aviomies ja ymmärtävä isoisä.

Kun Suomen ikäihmisille julistetaan rauhoitusaika, kirjan mummi huokaisee helpotuksesta. Hän nauttii rauhasta ja arjesta, jota lapset eivät myllerrä.

Vähitellen elämä alkaa kuitenkin maistua puulta, kun päivät virtaavat samanlaisina eli yhtä tylsinä. On kuin jotain puuttuisi.

Öisin rupeaa tapahtumaan omituisia asioita ja muori epäilee jo omaa päätään. Kun kummalliset ilmestykset menevät myös vaarin ymmärryksen yli, on pakko etsiä ratkaisua. Se löytyy keittiöstä. Kaurakeksitaika saa kaiken muuttumaan.

Kaurakeksitaika on kertomus isovanhemmista, lastenlasten merkityksestä ja vähän niistä väliin jäävistä aikuisistakin. Kyse on rakkaudesta ja sukupolviyhteyksistä.

Kirja on kuvitettu kirjailijan omin käsin kirjo-ompelemilla kuvilla.

Tilaukset verkkokaupasta.
https://kirjakauppa.bod.fi/kaurakeksitaika

METELIVETOINEN LUUTA – ALKULUKU

Oli raikas, tyyni ja hiljainen talviaamu pienessä kaupungissa kaukana täältä. Yöllä oli taas satanut paljon uutta lunta. Vaikka pyry oli jo tauonnut, pöllysi yhden talon kohdalla lunta ilmaan ja kadulle asti. Ohikulkijat ihmettelivät lumituprua ja pihalta kuuluvaa rähinää ihmeissään. Taitaa jollakin olla metelikäyttöinen luuta, ajattelivat ohikulkijat ja siirtyivät kadun toiselle puolelle.

Jupinaa. Sadattelua. Sanoja, joita ei voi lastenkirjaan painaa.

− Mukulat, peijoonit! kuului rähisevä naisen ääni pensasaidan takaa.

Peevelin penikat. Taas on lumikasat missä sattuu ja minun käytävät tukossa.

− Älähän nyt, Terttu, yritti leppoisa miesääni rauhoitella.

− Täytistäkö pitää tänne pakkautua! Pysyisivät kotonaan! Tänne työntyvät meidän kiusaksi, paasaus jatkui.

− Eihän niillä raukoilla ole siellä edes lunta, puolusteli Kauko, joka oli ollut onnellinen, kun oli saanut taas koko pitkän viikonlopun touhuta lasten kanssa ulkona. − Saavat nähdä, minkälainen on oikea vanhanaikainen…

− Ja pippurin marjat, sanon minä! Vielä minä sinulle vanhanaikaiset näytän, puuskutus yltyi. − Siksihän ne tänne tuppautuvatkin, kun on ilmainen lapsenhoito tarjolla. Laatuaikaa! Ukkisuhdetta ja mummosuhdetta! Voi palsternakka!

− No onhan meillä täällä aikaa ja tilaa! Ja eikös meistäkin ole mukavaa, kun nuoret perheet tulevat käymään, koetti Kauko pehmentää.

− Vai käymään, paahtoi Terttu yhä. Viikkosotallahan tuo lauma aikoo meille taas leiriytyä. Pyykkikone saa laulaa aamusta iltaan. Sinustahan se voi olla mukavaa, mutta minä saan kuukauden siivota, ennen kuin kaikki paikat on taas kunnossa.

− Kiva kai se on piiperoisten kanssa temmeltää, ja oppivat lapsetkin hiihtämään, uskalsi Kauko vielä lisätä, vaikka nyt luuta jo heilui siihen malliin, että kohta olisi viisasta lopettaa.

Vaari oli yhdessä lasten kanssa rakentanut lumihirviöitä ja lumidinosauruksia. Keskelle pihaa oli ilmestynyt valtava kaksikerroksinen lumilinnakin torneineen. Ilman vaarin rakennustaitoja ja lautavarastoa sellaista pytinkiä ei olisi syntynytkään.

− Perttukin oppi eilen pyörittämään lumipal…

Kaukon sovitteluyritys loppui tupsahdukseen, kun äkäinen lumilähetys moksahti hänen takapuoleensa.

− Siinäkin meillä yksi hyväkäs! Oikein opetat niitä sotkemaan pihan puhtaita hankia ja suoria käytäviä. Yhtään ei arvosteta toisen työtä, jatkoi Terttu.

Alkoi näyttää siltä, että kohta puhkeaa joko kunnon lumisota tai päättymätön itku. Kauko ei halunnut enää väitellä, vaan hiippaili postilaatikolle. Lehtipino kainalossaan hän asteli pihapolkua kotiovelle. – Kyllä se kohta asettuu, myhäili hän mennessään. Tunsihan hän tuon tuittupäänsä, siivoushullun touhottajan.

ISBN-13: 9789528054399
Kustantaja: BoD - Books on Demand
Julkaistu: 18.05.2026