Veera Välkky

Kuvan kuvailu: Kuvassa näkyy taianomaista metsää, jossa auringonvaloa loistaa puiden lomasta. Sepä ei olekaan ihan tavallinen aurinko, sillä se on saanut kasvot ja hymyilee iloisesti puiden välistä. Metsän pehmeä vihreys ja auringon lämpö saavat koko maiseman tuntumaan siltä kuin siellä asuisi iloisia metsänhenkiä, jotka ovat valmiina leikkiin.

Tarina

Olipa kerran kaunis, vihreä metsä, jossa auringonvalo suodattui kirkkaasti puiden lomasta, tuoden mukanaan taianomaisen tunnelman.

Mutta tässä metsässä ei loistanutkaan ihan tavallinen aurinko. Tämä aurinko oli Veera Välkky, iloinen ja säteilevä metsän valo, joka oli herännyt eloon!

Veera Välkky hymyili lempeästi korkealla taivaalla, ja hänen säteensä kutittelivat metsän puita, jotka nauroivat hiljaa lehvissään.

Kaikki metsässä rakastivat Veeraa, sillä hänen valonsa toi mukanaan iloa ja lämpöä. Kun Veera hymyili, metsä muuttui satumaaksi: kukat avautuivat niityllä, keijut tanssahtelivat keveästi ja pienet metsänhenget nousivat aamiaisensa jälkeen leikkeihin.

Eräänä päivänä, kun Veera Välkky leikki valon säteillään, hän kuuli yhtäkkiä kuiskauksen taivaalta. Se oli hänen hyvä ystävänsä, Kuu Keltainen. Kuu Keltainen oli yleensä näkyvissä vain yöllä, mutta tänään hän halusi tulla mukaan leikkimään.

"Veera!" Kuu huikkasi iloisesti, liukuen pilvien lomasta. "Tulin katsomaan, mitä sinä ja metsän ystävät puuhaatte!"

Veera nauroi ja tervehti Kuu Keltaista: "Tule vain, ystävä! Täällä metsässä on tänään erityinen päivä. Kukat kukkivat kauneimmillaan, ja keijut ovat valmistaneet juhlan. Voisimme tanssia heidän kanssaan!"

Ja niin Veera ja Kuu Keltainen pyörähtelivät taivaalla, lähettäen valonsäteitä ja kuun hohdetta metsän ylle. Keijut nauroivat ja pyörähtelivät heidän kanssaan, ja pienet metsäneläimet katsoivat lumoutuneina tätä taianomaista tanssia.

Illan hämärtyessä Kuu Keltainen asettautui hiljaa taivaalle, valmiina valaisemaan metsää yöllä, kun taas Veera Välkky alkoi vähitellen liukua unilleen.

"Huomiseen, Veera", Kuu Keltainen kuiskasi. "Nähdään taas aamun sarastaessa."

"Huomiseen, Kuu", Veera vastasi hymyillen, ja metsän pehmeä vihreys vaipui lempeään uneen. Ja niin metsässä vallitsi rauha, kun kaksi taivaallista ystävää valaisi maailmaa - toinen päivällä ja toinen yöllä.