Kiira Keijusiipi

Kuvan kuvailu: Syksyisestä vaahteran siemenestä onkin tullut pieni keiju. Keiju hymyilee iloisesti. Hänen siipensä ovat ohuet ja kauniit, ja näyttää kuin hän olisi valmis lentämään pois ja viemään terveiset kaikille metsän eläimille. Siipikeiju piileskelee lehtien keskellä ja odottaa, että tuuli nostaa hänet lentoon.

Tarina

Olipa kerran syksyinen metsä, jossa vaahterapuut loistivat kauniissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Yhden suuren, kellertävän vaahteran oksalla, keskellä sen hehkuvia lehtiä, asui pieni keiju nimeltä Kiira Keijusiipi. Kiira oli syntynyt vaahteran siemenestä, ja hänellä oli kirkkaan keltaiset kasvot sekä kauniit, ohuet siivet, jotka välkehtivät kuin auringon säteet.

Kiira hymyili aina iloisesti, sillä hän rakasti syksyä ja kaikkea, mitä siihen kuului – lehtien rapinaa, kirpeitä tuulia ja metsässä asuvia eläimiä. Mutta tänään oli erityinen päivä. Kiira halusi lähteä lentämään ja viedä terveiset metsän eläimille. Hän tiesi, että siellä asustelivat jänöt, oravat ja pikkulinnut, jotka odottivat innolla syksyisiä terveisiä.

Mutta lentoon lähteminen ei ollut ihan helppoa. Vaahteran lehdet olivat tiheästi Kiiran ympärillä, ja Kiira tiesi, että hänen pitäisi odottaa oikeaa tuulenpuuskaa, jotta hän ja muut vaahteranlehden keijut pääsisivät nousemaan lentoon.

Kiira katseli ympärilleen, ja näki muut siipikeijut piileskelemässä vaahteranlehtien keskellä. Nämä odottivat malttamattomina, koska tuuli alkaisi puhaltaa. "Voi kun tuuli nousisi pian", Kiira huokasi. "Haluan niin kovasti lähteä lentämään ja tervehtiä kaikkia ystäviämme metsässä."

Yhtäkkiä pieni, lempeä tuulenpuuska pyyhkäisi metsän yli. Vaahteran lehdet heiluivat kevyesti, ja Kiira tunsi, kuinka hänen siipensä alkoivat väreillä. "Nyt se alkaa!" Kiira hihkaisi. Ja niin, yksi kerrallaan keijut nousivat lehtien seasta ja leijailivat korkealle ilmaan tuulen mukana.

Kiira Keijusiipi liiteli pehmeästi ilmassa, ja hän näki alapuolellaan metsän kauniit syksyiset maisemat. Hän lennähti lähelle oravaa, joka oli keräämässä tammenterhoja talven varalle. "Hei orava!" Kiira huikkasi. "Tuon terveiset vaahteran lehtikeijuilta. Syksy on kauneimmillaan, ja me toivotamme sinulle hyvää talveen valmistautumista!"

Orava hymyili ja heilutti häntäänsä. "Kiitos, Kiira!" se vastasi. "Minä pidän huolta varastoistani, ja toivon, että nähdään taas keväällä!" Kiira jatkoi matkaansa, tervehtien metsän lintuja, jäniksiä ja muita metsän eläimiä, kunnes tuuli alkoi hiljalleen tyyntyä. Oli aika palata takaisin vaahteranlehtien keskelle.

Kun Kiira viimein laskeutui takaisin vaahteraan, hän oli iloinen. Hän oli vienyt metsän eläimille syksyiset terveiset, ja nyt hän saattoi odottaa seuraavaa tuulenpuuskaa ja uusia seikkailuja.

Ja niin, aina kun syksyinen tuuli puhaltaa vaahteranlehtien läpi, Kiira Keijusiipi ja hänen ystävänsä lähtevät lentoon, tuoden iloisia terveisiä kaikille metsän asukkaille.