Noora Narrintytär

Kuvan kuvailu: Keltainen vaahteranlehti on saanut itselleen kasvot. Lehti nauraa ääneen. Sen ilme on veikeä, aivan kuin se olisi valmis kertomaan hauskan syystarinan. Se heilahtelee kevyesti tuulen mukana ja pitää huolen siitä, että syksyn lehtisade on täynnä iloa ja leikkiä.

Tarina

Olipa kerran syksyinen metsä, jossa puiden lehdet hehkuivat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Mutta keskellä tätä väriloistoa oli yksi erityinen vaahteranlehti, jolla oli iloiset kasvot ja veikeä hymy. Tämä lehti oli Noora Narrintytär, syksyn hauskin ja iloisin lehti.

Noora Narrintytär nautti syksystä enemmän kuin kukaan muu. Hän roikkui vaahteran oksalla, heiluen tuulen mukana ja nauraen ääneen. Nooran nauru oli niin tarttuvaa, että kaikki metsän eläimet pysähtyivät kuuntelemaan sitä.

Oravat, jotka keräsivät tammenterhoja, hymyilivät ja katsoivat ylös. Pikkulinnut, jotka valmistautuivat lentämään etelään, pysähtyivät hetkeksi kuuntelemaan Nooran hauskoja juttuja.

"Hei, haluatteko kuulla syystarinan?" Noora huikkasi iloisesti, kun tuulenpuuska keinutti häntä puun oksalla. "Kerran tuuli vei minut melkein taivaaseen asti! Mutta sitten, juuri kun olin nousemassa pilvien ylle ja taivaan porteille, tuuli muuttui pehmeäksi ja laski minut lempeästi alas takaisin maahan. Siitä lähtien olen nauttinut jokaisesta tuulen puhalluksesta!"

Metsän väki nauroi yhdessä Nooran kanssa, sillä hänen iloinen äänensä toi lämpöä kylmenevään syyspäivään. Noora rakasti kertoa hauskoja tarinoita tuulesta, sateesta ja siitä, kuinka lehtien tanssi ilahdutti kaikkia, jotka syksyllä kulkivat ulkona.

"Minusta on ihan parasta, kun lehtisade alkaa!" Noora kikatti. "Tuuli tulee, ja me kaikki lehdet lähdemme iloisesti leijumaan alas maahan. Mutta minä, Noora Narrintytär, huolehdin siitä, että lehtisade on täynnä iloa ja leikkiä!"

Ja niin, kun syksyn tuuli taas kerran puhalsi, Noora irtautui oksaltaan ja alkoi tanssia ilmassa muiden lehtien kanssa. Hän pyöri ja kieppui, nauroi ja kertoi tarinoitaan, kunnes leijaili pehmeästi alas puun juurelle. Siellä hän saattoi kuunnella, kuinka lapset juoksivat lehtikasojen läpi, heittäen ilmaan värikkäitä lehtiä ja nauraen iloisesti.

Joten seuraavan kerran, kun näet vaahteranlehden leijailevan tuulen mukana, katso tarkasti - ehkä se onkin Noora Narrintytär, joka nauraa iloisesti ja kertoo sinullekin hauskan syystarinan!