Maalari maalasi kuvan

Maalaaminen ja värittäminen on ilosta puuhaa. Myös näkövammaiset ovat maalanneet ja värittäneet erilaisin tekniikoin esimerkiksi sapluunat tai pisteviivat apunaan. Nyt testasimme kohokuvien maalaamista.

Kohokuvien valmistamiseen käytetään kuohupaperia, jonka sisältämät mikrokapselit reagoivat lämpöön ja nousevat koholle. Kuvan mustat osat, esimerkiksi ääriviivat, kohoavat paperin pinnasta. Kuohukuvia voi tilata Taktiilista, joten ne eivät ole heti inspiraation sattuessa käsillä.

Värit ja värisävyt

Syntymäsokean on vaikea hahmottaa värejä ja ne ovatkin muodostuneet usein mielikuviksi. Niillä, jotka ovat ehtineet nähdä värejä ennen sokeutumistaan, on kuitenkin muistikuva, joka helpottaa värisävyjen sekoittamista: Esimerkiksi vihreä muodostuu sinisestä ja keltaisesta.

Värisävyjen hahmottaminen ja sekoittaminen on haastavaa, jos paletissa ei ole valmiiksi oikeaa väriä. Miten saada aikaiseksi ruusunpunaista? Oikean värin sekoittaminen perusväreistä on mielenkiintoinen haaste maalarille.

Testissä erilaiset tarvikkeet

Tuija on maalannut koko elämänsä ja teki suuren pohjatyön testaamalla erilaisia ratkaisuja ja välineitä. Hänen kokemuksellaan osattiinkin sitten tehdä sopivia rajauksia. Lisäksi kokeiluihin osallistui Tuijan puoliso sekä Mira ja Jade, joiden maalauskokemuksista kerrotaan alempana.

Testasimme kohokuvan värittämistä tusseilla, vahaliiduilla sekä sormi- ja vesiväreillä. Tussit voivat vaikuttaa helpolta ratkaisulta, mutta testissä ne aiheuttivat ongelmia. Koska tussi ei kuivu heti, tekeminen voi olla sottaista. Puuvärikynätkään eivät oikein toimineet. Myös hiilestä luovuttiin heti, sillä se vain leviäisi paperin kovalla pinnalla.

Isoja pintoja oli helppo maalata vesi- ja sormiväreillä sienipensselillä. Kapeisiin kohtiin ja varjostusten viimeistelyyn tarvittiin ohutta pensseliä. Kapeakärkisillä vahaliiduilla työ oli hitaampaa, mutta toisaalta tilanne oli helpompi hallita. Pastelliliiduilla värittäminen onnistui hyvin, täytyi vain olla tarkkana, että koko alueen sai peitettyä.

Kuohupaperi on hyvin tiivistä ja sitä voisi kuvailla hieman "kumimaiseksi". Väri ei imeydy siihen helposti. ja esimerkiksi vesivärityön oli oltava tasaisella alustalla, eikä sitä voinut siirrellä, koska väri alkoi heti jostain kohtaa valua. Kuivumiseenkin meni yli tunti.

"Sormiväri tuntuu ehkä järkevimmältä väriltä tähän touhuun, mutta apua kyllä tarvitaan. Vaikea maalata koko aluetta peittoon."
Tuija

Johtopäätöksiä - parhaat tulokset sormiväreillä

Liiduilla ja vesivärillä saatiin vaaleita sävyjä, sormiväreillä taas peittävämpää ja kirkkaampaa. Sormivärit osoittautuivat mukavimmiksi, koska ne oli helppo huuhdella sormista. Jos haluttiin vahvistaa väriä tai peittää vääränväriset kohdat, oli värin kuivuttua helppo lisätä uusi värikerros.

Suomalaisesta kirjakaupasta saatiin sormivärisarja, jossa värit olivat selkeinä toisiinsa kiinnittyvinä maalipurkkeina. Koska kannet oli helppo avata ja sulkea, niiden käyttö oli vaivatonta.

Jos kuvassa on paljon kohonnutta pintaa, sen väri oli harmaan masentavaa, mutta kun sormiväreillä ja pensselillä peitettiin pintaan värillä, saatiin oivallisia tuloksia, vaikka se saattoi vaatia monta maalauskertaa.

Testissämme huomasimme lisäksi, että reunaviivat saisivat olla hiukan paksummat, esimerkiksi kukan ja lehtien reunat voisivat erottua selvempänä kuin niiden sisällä olevat viivat. Silloin kuvan hahmottaminen olisi helpompaa eivätkä värit valuisi yli.
Katso värityspohjia

Maalari maalasi ruusun! (Mira ja Jade kokeilivat kohokuvien maalaamista)

Pääsimme tänään Jaden kanssa maalaamaan ja täytyy sanoa, että työ oli rankkaa, kun piti keskittyä ääriviivoihin. Se oli myös hyvin antoisaa ja mukavaa yhdessäoloa tyttäreni kanssa. Hienoa tekemisessä oli molempien mielestä eri värisävyjen sovittaminen ja syvyyden hakeminen kuvaan eri sävyllä.

Yksi minun tekemäni kuva, jonka lehtien kanssa Jade auttoi hieman. Työn nimi on Isoäidin hautajaiskukat, koska se muistutti tänä vuonna menehtyneestä äidistäni. Veimme kaikki arkun päälle yhden mustan jättiruusun. Olivat aika lailla näyttävän näköisiä.

Tämän saman kuvan teki myös tyttäreni, ja siitä tuli todella iloinen väreiltään. Mielestäni kuvat voisi olla aika hauskasti jossain esillä teemalla ”kuolema ja syntymäpäivät” tai jotain.

Minun tekemäni yksinäinen ruusu. Tämä sai nimekseen Yksin on kaunista.

Kuvassa pöydällä edessä minun työni ja vastapäätä tyttäreni Jade työn touhussa.

Kohokuva omasta ystävästä tai lemmikistä?
Kohokuva voidaan tehdä vaikka rakkaasta lemmikistäsi. Kuvaa otettaessa tulee kiinnittää huomiota mm. valon suuntaan, jotta kuvaan tulee tarpeeksi varjostusta. Jos tarvitset apua tai haluat teettää kohokuvan, ota yhteyttä!

Tuija Räisänen

Minusta piti tulla kuvataiteilija. Näkövamma tuli suunnitelmieni tielle, niin ainakin silloin nuorena kuvittelin. Lyijykynä vaihtui hiileen, mutta sekin päivä tuli, ettei enää hiilelläkään esittävä onnistunut. Oli pakko siirtyä abstraktiin.

Vielä tänä päivänä etsin tapoja tehdä esittävää kuvaa, vaikka en näe tarpeeksi. En ole askartelija ja kaikenlaiset sabluunat yms. vievät minulta tekemisen ilon. Tämän vuoksi en enää kovin paljon maalaile.

Ehkä joku päivä keksin oman tieni luoda kuvia. En muista, onko elämässäni ollut yhtään päivää, jolloin en olisi nähnyt oikeasti tai sieluni silmin jotain, jonka haluaisin piirtää tai maalata. Kuvien tekemisen tarve ei riipu taidosta vaan halusta.

Työskentelen yrittäjänä ja siihen alueeseen voit tutustua osoitteissa
hierontakerava.fi
aivojumppakurssi.fi

Linkkejä
Kuohupaperi
Väreistä
Taktiili kirjapaino