Kohokuva koskettaa katsojaa

Kohokuva koskettaa katsojaa –kaksi testaajaa kokeili kohokuvia kotonaan

Veden kosketus -sarjan kuvia on käsitelty niin, että vain hahmottamisen kannalta olennaiset osat ovat koholla, muuten kuvissa olisi liikaa informaatiota. Aluksi saattaa tuntua, että kosketeltavaa on liikaakin. Kuva siis haastaa katsojansa katsomaan rauhassa ja yhä uudelleen, kuin avaisi sipulia kerros kerrokselta, sillä kuva ei aukene hetkessä.

Jokainen näkee kuvan omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Kun kuvaan tutustuu ajan kanssa, kuva koskettaa katsojaa ja antaa tunnekokemuksen.

Kaksi henkilöä kokeili, miltä tuntuu, kun kosketeltava taide tulee kotiin.

Sari

Ei ole helppo kertoa sanallisesti, mitä ja millaisia ajatuksia kosketeltava kuva tuo. Kun kuvaa katsoo, siitä voi löytää joka kerran samoja asioita tai erilaisia asioita. Saattaa löytyä jotain uutta tai jokin kohta näyttääkin erilaiselta tai kytkeytyy johonkin.

Olen sokeutunut teini-iässä, joten muistikuvia taiteesta on lapsuudesta ja nuoruudesta. Olen aina ollut visuaalinen ja pitänyt kauneutta, harmonisuutta ja visuaalisia asioita tärkeinä. Kuvittelen taulujen kuvan mielessäni, joten se saattaa tehdä ajatuksestani ja kokemuksesta erilaisen kuin heillä, jotka katsovat kuvaa toisin.

Tiedän maisemat, joista kotonani olevat kuvat ovat. Tämä myös vaikuttaa siihen, miten ne näen, sillä samalla kuvittelen mielessäni ympäristön, josta nämä yksityiskohdat ovat. Maisemat ovat minulle tuttuja ja tärkeitä.

Mira

Sokeuduin aikuisiässä, ja näön heikkenemisen myötä hävisi myös taide elämästäni. Taiteen kanssa olen nyt lähentynyt, kiitos Teron. Kun kosketan kuvaa, se koskettaa minua takaisin. Kosketuksen mukana minussa herää ajatusten lisäksi paljon erilaisia tunteita, ja vuoropuhelun avulla tunteita voi käsitellä.

Teron tuotannosta ihastuin erityisesti kosketeltaviin valokuviin, jotka esittävät käsiä eri asennoissa. Kuin olisin tavoittanut kuvissa olevat kädet, tarttunut niihin ja kulkenut käsi kädessä kohti jotain, missä on hyvä olla.

Tarvitsen annoksen taidetta päivittäin ja nyt, kun nämä valokuvat ovat kotonani, voin aina, kun tarvitsen oman hetken iloon tai suruun, koskettaa kuvia. Valokuvissa voin tuntea mielikuvan antavasta kädestä sekä estävän käden, joka kertoo minun tunteistani, kun kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Uskallan myös sanoa: seis, en pidä tästä.

Tauluja ei ole kiinnitetty seinälle, vaan ne nojaavat nyt seinää vasten. Ne on helppo ottaa eri etäisyydelle riippuen siitä, haluaako vain katsoa vai tunteeko tarvetta myös koskettaa. Kiitos Tero, kun saan olla mukana projekteissasi. Minulle avartava kokemus.

Mira Nieminen

Taide ei ole koskaan lähtenyt pois minusta, se on vain muuttanut muotoaan. Kuvataiteilija Tero Kokko on saanut minut sen ymmärtämään. Nyt voin koskettaa taidetta ja tuntea hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Kosketuksen mukana minussa herää paljon erilaisia tunteita, ja vuoropuhelun avulla tunteita voi käsitellä.

Nuorena olin itsekin hyvin taiteellinen, rakastin piirtämistä. Se oli nuoren naisen tapa käsitellä tunteita. Sitten sokeuduin aikuisiässä, ja hitaasti näön heikkenemisen myötä hävisi myös taide elämästäni. Jos ei pysty edes ympyrää piirtämään, mitä väliä taiteella enää on?

Kohokuvat herättivät sisälläni asuvan taiteen. Nykyään tunnen taidetta elämässäni, siellä missä kulloinkin olen. Taidetta on ilmassa, tuulessa ja sen tuomissa tuoksuissa eri vuodenaikoina. Taidetta on luonnossa puiden ja juurakoiden muodostelmissa, taiteen voi löytää omasta kehosta ja sen liikkeistä kävellessä, uidessa tai jopa joogan aikana.