Kosketa hellästi

Kosketa hellästi - miten kohokuvaa katsotaan?

Näkövammaiselle kohokuva luontokuvasta ei välttämättä ole niin yksinkertainen, että sen heti tunnistaa, kuten vaikkapa oppikirjan kuvan auringosta. Minun valokuvani auringosta voi olla hankalampi hahmottaa, ja tarvitsee siksi selventävän tekstin seurakseen.

Mosaiikkitarinoita –trilogian abstraktit kuvat kuvailtiin kolmella tavalla. Ensimmäinen kappale oli minun vapaalentoisia ajatuksiani. Koska jokainen valokuvaaja kuvaa oikeastaan vain itseään, saatoin tässä kertoa, miltä kuvat minusta tuntuivat. Toinen kappale sisälsi kuvaajan kuvailun, joka on laajennettu kuvailutulkkaus. Kolmantena ja hauskimpana oli valokuvaaja Seppo Verhon kuva-analyysi. Näin saatiin tekstillinen mielikuva abstraktista kuvasta. Muutamasta kuvasta oli myös tehty kohokuva.

Seuraavassa näyttelyssä kaikki kuvat kosketeltavina

Koskettava kuva -näyttelyn kuvista tehtiin valokuva- ja kohokirja. Suurin osa aineistosta löytyi myös näyttelyn verkkosivuilta.

Kohokuvallinen valokuvakirja tuo muun muassa näkövammaisille mahdollisuuden tutustua kuviin uudella tavalla. Kohokirja pyrkii olemaan lähes yksi yhteen valokuvakirjan kanssa.
Sen avulla näkövammaisille avautuu mahdollisuus kuvien tarjoamaan taide-elämykseen.

Olen todennut, että näkevät haluavat katsoa ensin kuvan ja vasta sitten sen nimen. Näkövammaisille taas on parempi, että he saavat ensin tietää jotain kuvasta, jolloin sen hahmottaminen on helpompaa. Siksi kuvien tekstimateriaali löytyy netistä.

Olen lahjoittanut Celia-kirjastolle koho- ja valokuvakirjan Koskettava kuva, joten voit tutustua näyttelyn kuviin. Kannattaa lainata molemmat kirjat, jotta ensimmäisellä kerralla joku näkevä olisi kertomassa oman tulkintansa kuvista tai lue netistä kuvailut, mikä auttaisi kirjaan tutustumista.

Koskettava kuva -näyttelyn tekstimateriaali netissä www.omat.fi/koskettava

Myös esittävät kuvat nähdään eri tavoin

Koskettava kuva -näyttelyn kuviin tehtiin kuvailutulkkaus sekä kahden kirjailijan (Marja-Stiina Suihko ja Anmari Salmela) tekstit siitä, mitä he näkevät kuvasivuilla. Lopuksi kerroin, mitä minä itse näen kuvissa.

Kaikilla oli aivan oma näkemyksensä kuvista, joten myös näkövammaiset tunnustellessaan kokevat kuvan eri tavoin. Kuvien mustavalkoisuus tekee niistä aika selkeitä, mutta ilman kuvailua hahmottaminen on aikamoinen haaste. Jos kuvasta ei ole mitään tietoa, useimmat eivät todennäköisesti saa mitään tunnetta tai yhteyttä kuvaan. Mutta jos kuvasta on etukäteen saatu tietoa, on se helpompi hahmottaa.

Värillinen kohokuva on haastavampi

Viime syksystä lähtien kohokuvan on voinut toteuttaa myös värikuvana, jossa vain mustat alueet kohoavat. Värikuva on kohokuvana mustavalkoista haastavampi, koska siinä on liikaa informaatiota. Paljon on poistettava ja jätettävä vain hahmottamisen kannalta olennainen ranka, joka kohoaa.

Näkevälle kohokuva tuo visuaalisuuteen jotain lisää. Kun pinta on aavistuksen koholla, se luo kolmiulotteisuutta ja kosketeltavuutta. Lupa koskettaa taidekuvan pintaa on aivan uusi asia, jota ei voinut ennen ajatellakaan. Kun ihmiset ovat nyt tottuneet käyttämään desinfiointiainetta, on koskettaminen sallittua.

Kun tein abstraktia Mosaiikkitarinoita –kuvasarjaa, Leena Saraste kertoi, että kuvista jonkun pitää olla selkeämpi, joka antaa vinkin kuvien hahmottamiseen. Muuten katsojat vain kävelevät kuvien ohi, koska he eivät saa mitään tunnetta kuvista eivätkä ymmärrä niitä. Voin nyt sanoa näkövammaisille, että kuviin pitää rauhassa tutustua ilman ennakko-odotuksia. Jos löytyy jokin helppo kuva, josta saa vihjeen, mitä kuvissa on, ne saattavat aueta miellyttävästi ja tuottaa sen elämyksen, joka niiden on tarkoituskin tuottaa.