Sininen metsä

On hämärää ja metsän kamara on tumma. Aurinko sirottelee säteitään puiden katveeseen. Katse poimii värejä, muotoja ja pintoja. Puita, kasveja, mättäitä, aukioita, lampia ja järviä. Vesi leikkii valon kanssa valuessaan lehtien yli. On hiljaista, vaikka metsä on elämää täynnä.

Metsässä aistit heräävät ja mieli valpastuu. Erottuu tuoksuja. Kuuluu elämän ääniä. Syntyy havaintoja. Joku kasvi saa nimenkin.

Siellä saa kuulla linnunlaulun, nähdä majesteettisen puun tai lumikinoksen kauneuden. Kevään vehreys lumoaa, mutta myös marraskuinen metsä voi paljastaa kauneutensa. On ihmeellistä kuulla lumisateen ääni kuusikossa.

Metsä on ainutlaatuinen ja alati muuntuva miljöö. Aamun sarastus, keskipäivän hetket ja illan sinisyys näyttävät metsän moninaiset kasvot. Säät ja vuodenajat vaihtelevat. Myös kokemuksemme metsästä on aina uusi ja tuore.

Metsän lupaus

Metsällä on meille tärkeä viesti. Se antaa kulkijan olla rauhassa. Kuusikko ei kysy palkkaluokkaa eikä vaadi titteleitä. Metsässä on lupa vain olla ja hengittää. Siellä ihmisen on hyvä olla.

Elämä kasvavissa kaupungeissa, rakennetussa ympäristössä, liikenteen puristuksessa ja monikanavaisessa maailmassa kuormittaa ihmismieltä. Uutiskanavat ja internet pommittavat tiedon tulvalla. Sitä on seulottava ja koetettava erottaa tärkeä turhasta, väärä tieto oikeasta.

Metsä on kuitenkin aina läsnä ja lähellä. Jokainen suomalainen on vain parin sadan metrin päässä metsästä. Luonnon voi kohdata myös puistoissa ja puutarhoissa, ja luontopolkua pitkin on helppo kiireisenkin päästä luonnonhelmaan. Jo luontokuva voi yllättää ja houkutella meidät metsän lumomaailmaan.

Ei tarvitse muuta kuin astua pois asfaltilta ja ulos kaupungin huminasta. On kyse vain siitä, osaammeko enää liikkua luonnossa turvallisesti ja eksyilemättä? Uskallammeko lähteä?

Metsä hoitaa

Metsässä odottaa ihme. Syke rauhoittuu, verenpaine laskee ja mieli tyyntyy. Jos maltamme vielä sulkea puhelimen, saamme lahjaksi hetken olla rauhassa ja tavoittamattomissa. Stressikin hellittää.

Metsässä voimme löytää itsessämme myös muinaisen keräilijän. Voimme kokea etsimisen, löytämisen ja tunnistamisen riemua. Luonnonantimet tarjoavat elinvoimaa ja paljon terveellisempää ravintoa kuin pitkälle jalostetut ja luonnosta etäännytetyt raaka-aineet. Muistammeko vielä, miltä maistuu aito auringon kypsyttämä metsämarja?

Luonto opettaa

Kautta aikojen suomalaiset ovat kunnioittaneet luontoa ja osanneet elää sen ehdoilla. Myös nykyihmisen on hyvä tuntea luonto, löytää oma luontonsa sekä sopusointu muun luonnon kanssa.

Luonto on myös kova opettaja myrskyineen, eksyttävine taipaleineen ja vaarallisine kivikkoineen. Jos luontoa ei kunnioiteta, se kärsii ja kostaa.

Luonto antaa enemmän kuin ottaa. Metsä pyytää vain saada olla metsä.

Hakattu metsä ei vastaa, vaikka sinne huudettaisiin. Vain vanhat puut puhuvat ihmiselle, jos hänellä on korvat kuulla.