Entäs esiluku?

Esiluvulla tarkoitetaan tekstin antamista jonkun ulkopuolisen luettavaksi ennen julkaisemista.

Esilukija voi olla perheenjäsen, ystävä, opettaja, toinen kirjoittaja tai arvostelupalvelun lukija. Hyvä esilukija on kirjoittajan paras ystävä, paras ystävä ei silti paras esilukija.

Kirjoittaja tulee helposti sokeaksi omalle tekstilleen. Mitä kunnianhimoisemmasta tekstistä on kyse, sitä vaikeampi on suhtautua puolueettoman viileästi omaan tekstiinsä ja sitä vaikeampi on huomata siinä mitään korjattavaa. Kirjoittaja rakastuu omaan tekstiinsä eikä hennoisi luopua mistään.

Siksi on hyvä antaa teksti ulkopuolisen luettavaksi.

Myös pidettäväksi suunniteltu puhe kannattaa antaa luottolukijan käteen ennen kävelemistä pönttöön.

Esiluku voi tarkoittaa yleisluontoista kommentointia tai pilkuntarkkaa tutkimista ja kaikkea siltä väliltä.

Esiluku palvelee parhaiten kirjoittajaa, jos tekijä osaa kertoa, mistä haluaa palautetta. Hyvä esilukija kysyy, mikä on tekstin tavoite ja kenelle teksti on suunnattu, Se, mikä itsestä tuntuu luontevalta, saattaa esilukijasta olla pelkkää pönötystä. Esilukija löytää tekstistä myös sen ansiot.

Esilukija voi noudattaa yllä olevien Oikoluku- ja Kielenhuolto -artikkeleiden tehtävälistoja.

Esilukija on tekstin ensimmäinen kriitikko, joten palautteen kuuleminen ja vastaanottaminen on ensimmäisen kynnyksen ylitys ja valmentaa julkaisuvaiheeseen.

Esiluvun jälkeen kirjoittaja voi korjata virheet, tarkentaa epätäsmällisuudet, karsia rönsyt, nostaa pääasiat paremmin esiin ja saada lopputulokseksi laadukkaan, toimivan ja vaikuttavan tekstin.

Esiluku turvaa sen, että teksti on vastaanottajalleen selkeä, hyödyllinen ja informatiivinen.

Esiluettu puhe on vaikuttava ja viihdyttävä.

Esiluku on siis lahja kirjottavalle ihmiselle. Muista kiittää ja ota auliisti vastaan etenkin kriittinen palaute. Hyvä esilukija on kirjoittavan ihmisen aarre.