Sijainti: Etusivu | Saavutettavuuden asiantuntijat | Kulttuuri on perusoikeus − kaikille
pÅ svenska | in English | en franšais

Kulttuuri on perusoikeus − kaikille

Sari Salovaara

Sari Salovaaralla oli vaikeuksia löytää identiteettiään vammaisena 90−luvulla, sillä hän ei uskonut vammaisten voivan olla kovinkaan voimakas joukko. Vahvoihin vammaisiin naisiin tutustuminen sekä rakkaus taiteisiin ja kulttuuriin sai aikaan muutoksen ja teki Salovaarasta uutteran toimijan kulttuurialalla ja vammaisyhteisössä.

Sari Salovaaralla on pitkä kokemus taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden edistämisestä vammaisyhteisön näkökulmasta. Hän toimii erityisasiantuntijana Kulttuuria kaikille −palvelussa ja on itsekin vammainen. Sari Salovaara on opiskellut mm. taidekasvatusta, kulttuurituottamista ja taideterapiaa.

Saavutettavuus on paljon muutakin kuin luiskat ja hissit

Esteettömyydestä puhutaan yleensä rakennetun ympäristön esteettömyytenä. Salovaaran mukaan saavutettavuus sisältää paljon muutakin.

− Jos ei ole esteetöntä, ei voi olla myöskään saavutettavaa. Jotta joku palvelu, toiminta tai paikka käyttäjän kannalta olisi saavutettava, on palvelut, viestintä ja muu toiminta suunniteltava siten, että ihmisten yksilölliset tavat toimia on huomioitu. Lisäksi saavutettavuutta voi pilkkoa useisiin osa−alueisiin.

Taiteen näkökulmasta pelkkä esteettömyys ei riitä.

− Jotta erilaiset ihmiset pääsisivät osallisiksi elämyksistä ja tiedosta, pitää tarjota erilaisia vaihtoehtoja, joilla ne voi tavoittaa.

Pitäisikö saavutettavuuden kiinnostaa kaikkia?

Sari Salovaaran mukaan saavutettavuus on toimivan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusasioita.

− Jos saavutettavuuteen ei tietoisesti perehdytä, tullaan valitettavasti toimineeksi siten, että suljetaan ihmisiä ulkopuolelle. Silloin yhdenvertaisuus ei toteudu.

Jos moninaisuutta ei mietitä palvelua suunniteltaessa, on Salovaaran mukaan todennäköistä, ettei se ole kaikille saavutettava.

− Esteet voivat olla vaikka sosiaalisia: kun tehdään palvelua itsensä kaltaisille ihmisille, ei tulla ajatelleeksi, että vähemmistöihin kuuluvat, esimerkiksi kulttuuritaustoiltaan erilaiset, eri tavoin seksuaalisesti suuntautuneet ihmiset tai eri uskontojen piiristä tulevat ihmiset voivat jäädä ottamatta huomioon.

− Sehän on jopa lakiemme perusteella väärin. Perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Meillä on myös yhdenvertaisuuslaki ja ihmisoikeussopimukset, Salovaara muistuttaa.

Saavutettavuuden monet ulottuvuudet

Sari Salovaara liikkuu itsekin joskus pyörätuolilla ja hänellä on avustajakoira. Kulttuuripalvelut ovat hänelle erityisen tärkeitä ja tuttuja.

− Esimerkiksi museoissa pitäisi olla asenne, että varmistetaan, että kaikkia on ajateltu. Moninaisuuden huomioiminen ei koske pelkästään palvelujen käyttäjiä, on toivottavaa, että henkilökunnassa on moninaisuutta ja työllistetään erilaisia ihmisiä.

Sari Salovaara kehottaa myös pohtimaan toiminnasta viestittämistä eri näkökulmista: Mihin viesti on suunnattu, millä välineillä ja kenet se tavoittaa? Onko verkkosivujen alusta teknisesti sellainen, että sitä voi lukea ruudunlukuohjelmalla? Onko kuvat avattu vaihtoehtoisin selityksin? Onko informaatio saatavilla eri kielillä? Entä selkosuomeksi?

− Jos viesti tavoittaa ihmisen, hän miettii, menisikö näyttelyyn. Sekin on saavutettavuuskysymys, miten näyttely on hinnoiteltu. Joutuuko tulkki tai opas maksamaan oman lipun? Yleensä avustavan koiran voi ottaa mukaan, sekin on saavutettavuutta.

Entä miten rakennettu ympäristö toimii esteettömän liikkumisen kannalta? Kävijä voi myös tarvita taktiiliohjausta, hyviä kontrasteja, toimivaa valaistusta tai vaikkapa induktiosilmukkaa.

Taiteen vastaanottamisesta voidaan tehdä saavutettavaa

Pelkästä informaatiosta ei saa elämystä. Sari Salovaara kertoo Kuurojen liiton palkinneen Kansallisoopperan viittomakielelle tulkatun esityksen. Elämyksen voi saada, koska ooppera hyvin visuaalista taidetta ja musiikin värähtelyn voi tuntea ilman kuuloakin.

− Jos tehdään näyttely, pitää miettiä aivan konkreettisesti, miten ja minne se rakennetaan, pystyykö liikkumaan apuvälineillä, onko moniaistisuutta, saako irti muutenkin kuin pelkästään näkemällä. Onko käytetty kieltä, jota voi ymmärtää?

Yksi harmillinen ilmiö on Salovaaran mukaan huonosti suunnitellut esineitä suojaavat vitriinit, jotka usein muotoiltu siten, ettei sisältöä näe istuen tai lapsen korkeudelta.

− Outoa ihan maalaisjärjellä ajatellen, että pitää olla normaalipituinen aikuinen ja pystyä kurkottamaan nähdäkseen vitriinin sisälle! Lisäksi näkövammainen ei saa lasivitriineistä mitään irti. Siksi mukana pitäisi olla myös kolmiulotteisia ja ääneen sanallisesti avattuja elementtejä.

− Suunnitteluvaiheessa pitäisi jo miettiä, mitä ja ketä varten näyttely tehdään, mikä se juttu siinä on. Siis analysoida myös sisältöä. Onko puhuttelevia sisältöjä? Kenen töitä esitetään ja onko tekijöissä erilaisia ääniä vai mahdutetaanko kaikki jonkin tietyn normin sisälle tai tekemisen tyyliltään jonkin totunnaisen piiriin?

Kynnys ry kulttuurialan suunnannäyttäjänä

Mustavalkoinen kuva
Kuvateksti: Kynnyksen puuhamies Kalle Könkkölä toimistohuoneessa puhumassa puhelimeen
Lähde näkövammaisten liitto

Sari Salovaara työskenteli Kynnys ry:ssä 90−luvulla, kun vammaisten kulttuuritoimintaa käynnisteltiin.

− Minulla oli jo opintojeni takia taidekasvattajan identiteetti. Ajattelin, että ei ole oikein, jos kaikki eivät pääse taiteen äärelle.

Tuon ajan avainhenkilöksi oman työnsä kannalta Salovaara nimeää Kalle Könkkölän, Kynnys ry:n tuolloisen puheenjohtajan. Könkkölä, kulttuurimyönteinen vaikuttaja, näki että vammaisilla on asiaa ja että taiteessa on paljon mahdollisuuksia.

− Taide puhuu omaa kieltään, kuin ihminen ihmiselle, ei kuin vammainen viranomaiselle.

Kynnys ry

Kynnys ry aloitti KynnysKino−festivaalit sekä galleriatoiminnan, yhteistyötahoja hankittiin mm. Ateneumista ja Kiasmasta. Perustettiin myös Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA, joka edelleenkin järjestää Crossover− festivaalia joka kesä.

− Oli yllättävänkin helppoa saada vastakaikua kulttuurilaitoksista. Ehkä silloin oli jokin odotus ja uteliaisuusaspekti vammaisten taidetoimintaa kohtaan. Se oli uusien aloitteiden aikaa ja vammaisten näkökulmasta asioita saatiin vietyä eteenpäin.

Kulttuuria kaikille −palvelu toimii välittäjänä

Opetus− ja kulttuuriministeriö rahoittaa suurimmaksi osaksi Kulttuuria kaikille −palvelun toimintaa. Palvelua ylläpitää Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry. Palvelun tehtävänä on auttaa kulttuuritoimijoita tekemään palveluistaan toimivia erilaisille ihmisille.

− Emme ole pelkästään vammaisten asialla vaan kaikkien, etenkin niiden, jotka helposti syrjäytyvät kulttuuripalveluissa. Meillä on töissäkin vähemmistöjen edustajia sekä nk. liittolaisia.

− Olemme oikeastaan välittäjä. Olemme kulttuuripalveluiden tuottajien käytettävissä. Tuotamme myös paljon tietomateriaalia tiiviissä yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Kulttuurihallinto näkee meidät kulttuuritoimijoille suunnatun informaatio−ohjauksen toteuttajana, Salovaara selventää.

Verovaroilla kustannetut palvelut on tehtävä niin, että ne käyvät kaikille. Kulttuuria kaikille −palvelun tarkoituksena on välittää kentälle tieto, miten se toteutetaan. Monesti asiat voisi tehdä paremmin.

Teknologia tuo lisää mahdollisuuksia ja monimuotoisuutta

pistenuoteilla sävellys

Taide sinänsä on rikasta ja sitä voi tehdä monenlaiset ihmiset monella tavalla. Miten taide ja saavutettavuus linkittyvät toisiinsa? Voivatko vammaisetkin olla taiteilijoita?

− Aina on ollut niitä, jotka tekevät taidetta ja niitä, jotka eivät ehkä tee, mutta tykkäävät kuluttaa sitä. Kummallakin puolella pitäisi olla moninaisuus mukana, Sari Salovaara toteaa.

− Sokea voi maalata ja musiikin puolella näkövammaiset ovat vahvasti mukana. On hyvin valovoimaisia liikuntavammaisia tanssijoita, kehitysvammaisia teatterin alalla ja niin edelleen.

Teknologia tuo lisää mahdollisuuksia taiteiden tekemiseenkin, mutta kenelle?

− Teknologioistakin osa ihmisistä jää paitsi, siinäkään yhdenvertaisuus ja demokratia ei täysin toteudu. Täytyy olla jonkinlaiset taloudelliset mahdollisuudet ja koulutusta, jotta teknologiaa pääsee käyttämään.

− Silti mahdollisuuksia avautuu ihan tavallisille tyypeille. Kehitys 90−luvulta näihin päiviin on ollut vallankumouksellista. Tietokoneen ääressä voi tehdä mullistavia asioita visuaalisesti tai äänen kanssa.

− Voi olla muusikko pystymättä veivaamaan trumpettia tai pitelemään kitaraa.

− Mahdollisuudet ovat lisääntyneet ja tieto on kaikkien ulottuvilla verkossa. Melkein jokainen pystyy periaatteessa tekemään videoita. Ilmaisilla sovelluksilla ja kohtuuhintaisilla laitteilla kokeilemaan ja jakamaan muille luettelee Salovaara ja toteaa, ettei kylläkään itse ole teknologian asiantuntija.

Laki jouduttaa saavutettavuuden toteutumista

Vaikka Suomi on ylpeillyt teknologisella osaamisella, on verkkopalveluiden saavutettavuus ollut osin jopa heikko. Kaikille sopivia alustoja on kuitenkin teknisesti mahdollista tehdä.

− Saavutettavuuden toteutus ei saa jäädä ihan vapaaehtoiseksi. Kun tuli lakiin, että julkisten palvelujen on oltava saavutettavia, alkoi viimein tapahtua!

Nyt käytössä on uusien lakien myötä enemmän välineitä tarttua epäkohtiin. Salovaara toivoo, että saavutettavuus istuisi sisällä kaikessa suunnitellussa alusta saakka. Asia täytyy tuoda erilaisissa koulutuksissa esille niin selvästi, ettei sitä pääse ohittamaan.

− Jos päätyy tekemään näyttelyä, pitää muistaa saavutettavuus joka ikisessä vaiheessa, jolloin ei tulisi turhia unohduksia ja kalliita korjauksia. Suunnittelusta lähtien kannattaa ottaa mukaan erilaisia ihmisiä, erilaisia näkövinkkeleitä.

Esimerkiksi Kulttuuria kaikille −verkkosivuilta voi vielä tarkistaa saavutettavan näyttelyn kulkuväylien mitat, vitriinin korkeus, kallistukset ja muut yksityiskohdat.

− Kannattaa turvata selustansa välttyäkseen jälkipyykiltä, kun on tehnyt upean näyttelyn.

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista...

...liittolaisuus?

Mikä tahansa vähemmistö tarvitsee liittolaisia.

Me, jotka emme mahdu ihan sellaiseen normiin, jossa on etuoikeutettu tilanne, saamme voimaa toisistamme ja meillä on jaettuja kokemuksia. Yritämme saada äänemme kuuluviin.

Aina se ei riitä: liittolaiset ovat tärkeä taustatuki. Liittolaiset asettuvat rinnalle. Siinä on ero liittolaisuuden ja ylhäältä päin tulevan tukemisen, holhoamisen, välillä.

Koen töissä paljon liittolaisuutta. Jos kuuluu itse johonkin vähemmistöön, on toivottavasti herkkyyttä muita vähemmistöjä kohtaan. Silloin näkee epäoikeudenmukaisuutta, kun sitä on, ja voi olla liittolainen muille.

Yhteistyössä hiljaisista äänistä saadaan isompia. Jos halutaan muuttaa asioita, tarvitaan tutkimuksellista tietoa, ja siihenkin tarvitaan liittolaisia.

...vastuullisuus?

Vastuullisuutta pitää miettiä monelta kantilta. Se on eettisyyttä, pyrkimystä olla vahingoittamatta muita. Kestävän kehityksen tavoitekin liittyy siihen.

Jokaisella on vastuu omista teoista. Ei voi mennä toisten taakse, että "muut tekee" tai "muutkaan eivät tee". Toivottavasti vastuullisuuteen kuuluu myös omatunto!

...Olotila−tanssiteos?

Olin tanssijana Olotila−teoksessa, jossa oli mukana vammaisia ja ei−vammaisia tanssijoita, koreografia oli Tomi Paasosen ja ensiesitys oli vuonna 2000.

Kiersimme maailmaa esityksen kanssa monena vuonna, kaukaisimmillaan Hongkongissa, ja esitys voitti Teatterikeskuksen vuoden 2000 teatteriteko −palkinnon.

Tuotantoprosessissa toimme jokainen elämämme peliin. Tuloksena oli puhutteleva esitys, joka keräsi loppuunmyytyjä katsomoita. Se oli kaiken kaikkiaan rankka matka − jokainen vuorollaan itki nurkassa. Meistä kasvoi perhe, vaikka osa esiintyjistä vaihtui välillä.

Olotila oli tanssiproduktiona aikanaan merkityksellinen läpimurto, murtautuminen valtavirtaan. Se antoi roolimalleja muillekin: tuo on mahdollista!

Teksti Anna Lassinketo

Linkit

Yhdenvertaisuuden ja kulttuurin puolesta 1990−luvulta tähän päivään

Saavutettava näyttely −ohje

Museoiden saavutettavuuden ja moninaisuuden tarkistuslista

Kynnys ry


<< Jokainen käyttää haptiikkaa tiedostamattaan | Valokuva koskettaa iästä riippumatta >>
Etusivu

Tero Kokko   |   Rapakivenkuja 1 C 45   |   00710 Helsinki, Suomi-finland
Puh: 040-5594 739   |   saavutettavuus [at] omat.fi   |   www.terokokko.fi
Saavutettavuus fb

palaute | facebook | instagram

Vanhin saavutettavuus­testaaja
Kokko-Kokki Oy on tehnyt suomessa verkkosivustojen saavutettavuus­testauksia
jo vuodesta 2003. Yritys on vanhin Suomessa saavutettavuusasioita tehnyt yritys.

Kiinnostavia sivustoja