Haastateltavana Riitta Lahtinen, mukana myös puoliso Russ Palmer
Työskentelen Suomen kuurosokeilla. Päätyöni on kommunikaatio ja sen kehittäminen, eri menetelmien opettaminen sekä kirjojen ja julkaisujen tuottaminen.
Toisessa roolissani olen tutkija: Sydämeni asia on tutkia, kuinka voidaan moniaistillisesti kuvailla erilaisia kohteita, taiteita ja tilanteita. Kolmas minua lähellä oleva asia on kosketusviestien tutkiminen.
Olen väitellyt vuonna 2008 haptiiseista, kosketuksella annettavista viesteistä sekä niihin liittyvät kieliopin hapteemeista. Muutkin teokseni käsittelevät moniaistista kuvailua sekä kosketusviestejä.
Kaikki teokset ovat aina kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi. Lisäksi? Onko lisäksi vai sisältyvätkö näihin kymmeneen? RIITTA!
...on useita eri organisaatioiden sekä yliopiston kanssa tuotettuja kirjoja, esimerkiksi kosketuksen käytöstä varhaiserityiskasvatuksessa sekä ikääntyneiden kanssa.
Linkki teosluetteloon sivun lopussa
Kuurosokeat täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Aikoinaan oli Näkövammaisten keskusliitto ja Kuurojen liitto. On henkilöitä, joilla on molemmat vammat, eivätkä liitot pystyneet tarjoamaan heille riittävää tukea. Siksi viittomakieliset halusivat perustaa tämän yhdistyksen.
Se riippuu tilanteesta. Jos henkilö on ennestään tuttu, voit halata. Täysin vierasta voi kätellä. On hämmästyttävää, miten yksi kädenpuristus voi paljastaa henkilön tunnetilan, olipa hän innostunut, iloinen tai surullinen.
Jos yrität saada huomioni, voit myös esimerkiksi koputtaa olkapäähäni. On tärkeää, ettet siirry toiselle puolelleni: En kuule hyvin, joten en erota, mistä suunnasta ihmiset puhuvat. Myös taustamelu voi olla häiritsevä.
Joka maassa on oma viittomakielensä. Meillä Suomessa suomen ja ruotsin viittomakieli.
Käytössä saattaa olla kuulolaite, jota voi käyttää tukena puheen vastaanottamisessa.
Yksi keino on huulilta luku, tai jos tulkki on mukana, hän voi sormittaa. Hämärässä tai kun patterit loppuvat kuulolaitteesta, vaihdetaan kädestä käteen viittomiseksi. Tilanteissa, joissa kuulon apuvälineet otetaan pois käytöstä, esimerkiksi saunassa, saatetaan käyttää suuraakkosia.
Russ kertoi, että hän käyttää keholla kuvailua eli haptiikkaa. Se on hiljaista ja aika näkymätöntä. Sitä voi hyvin käyttää selkään esimerkiksi taiteiden kuvailussa.
Se tarkoittaa, että jos käytän puhetta tai viiton, voin puheen ohella käyttää kosketusta kuvailussa. Tilanteessa on kaksi tai useampi henkilö, jotka voivat kosketuksella vaihtaa viestejä. Voin esimerkiksi kielellisesti kysyä, haluatko kahvia, ja kosketuksella voidaan kuvailla myös erilaisia kahveja.
Sosiaalis−haptinen kommunikaatio helpottaa tilan hahmotuksessa. Voin hapteerata selkään vaikkapa pöydän, henkilöt jotka liikkuvat, valot ja niin edelleen. Monia asioita voi kertoa kuvailemalla.
Taktiilit ovat tuntoaistipohjaisia kommunikaatiomenetelmiä, esimerkiksi suuraakkoset käteen, viittomakielestä otetut sormiaakkoset ja visuaaliset viittomat. Kun ne tuotetaan ja vastaanotetaan kädestä käteen, puhutaan taktiilista viittomakielestä.
Taktiili−käsite ei ole riittävä kuvailemaan sisältöä. Siksi otin tutkimuksessani mukaan haptiikan käsitteen. Kun käytän tuntoaistia, tunnen esimerkiksi kovuuden, materiaalin, leveyden ja lämpötilan. Tarvitsen myös käsien ja yläkropan liikkeen, jotta hahmotan, mikä tuntoaistin antama tieto on. Lisäksi on orientaatio tähän kohteeseen. Esimerkiksi tiedän, että edessäni on pöytä, ja kun käännyn, takanani on tuoli. Osa tutkijoista liittää haptiikkaan haju− ja makuaistinkin.
Jokainen käyttää haptiikkaa, vaikka emme tiedostetusti ajattele sitä. Näkövammaisen arjessa haptiikka on erityisen tärkeä, sen perusteella liikkuminen ja arjen asiat tehdään.
Russ: Tämäkin riippuu tilanteesta. Joskus näyttelyssä on mahdollista saada tulkkausapua. Joskus mukanani on englantia puhuvia ystäviä tai kollegoita, jotka tukevat. Joissakin tapauksissa, erityisesti hiljaisessa ympäristössä voidaan käyttää sosiaalisia haptiiseja. Joskus käytetään myös viittomakieltä.
En näe kasvoja tai muotoja, mutta kaipaan kuvien näkemistä. Nyt jonkun täytyy kuvailla minulle, mitä värejä ja muotoja kuvassa on, onko se maisema, asetelma vai jotain muuta. Näin teoksista voikin tulla mielenkiintoisempia.
Kun tutkitaan esimerkiksi veistoksia, joihin ei voi koskea, tarvitaan luovia tapoja kuvailla ja havainnollistaa niitä, esimerkiksi kehon ja eleiden avulla. Abstraktin taiteen kuvailu on haastavaa. Hyvä alku on vaikkapa piirtää kuva selkään.
Kehon ja käsien käyttö tekee taideteoksista aktiivisempia ja kuvaavampia.
Esimerkkejä Riitta Lahtisen teoksista:
Moniaistisuus ja kosketusviestit, keholle kuvailu eli hapteeraaminen:
Lahtinen, R. & Palmer, R. 2014. Kehotarinoita haptiiseilla −
kosketusviestejä kaikenikäisille. Helsinki: Lönnberg Print & Promo.
Monistinen kuvailu:
Lahtinen, R., Palmer, R. & Lahtinen, M. 2009. Aisti kuvailu. Helsinki:
Art−Print Oy. Englanniksi: Lahtinen, R., Palmer, R. & Lahtinen, M. 2010.
Environmental Description for visually and dual sensory impaired people.
Helsinki: Art−Print Oy.
<< Näkövammainen älypuhelimen käyttäjänä | Kulttuuri on perusoikeus − kaikille >>
Etusivu
Tero Kokko |
Rapakivenkuja 1 C 45 |
00710 Helsinki, Suomi-finland
Puh: 040-5594 739 |
saavutettavuus [at] omat.fi
|
www.terokokko.fi
Saavutettavuus fb
|
|
Vanhin saavutettavuustestaaja
Kokko-Kokki Oy on tehnyt suomessa verkkosivustojen
saavutettavuustestauksia
jo vuodesta 2003. Yritys on vanhin Suomessa saavutettavuusasioita tehnyt yritys.
Kiinnostavia sivustoja