
En oikeastaan osaa sanoa. Jos kuvaan jotain aihetta varten, etsin tietysti kuvattavaa sen mukaan. Olen heikkonäköinen, ja kun kävelen kaupungilla tai luonnossa, joku asia vain herättää huomioni. Tuntuu, että tästä on otettava kuva. Ennen otin kaikesta kuvan, nykyisin katson rauhassa, tuleeko siitä hyvä kuva, tuntuuko se siltä edelleen, kun katson kohdetta kameran läpi. Voi olla, että värit tai suuret kontrastierot kiinnostavat. Kuvaan kyllä hyvin pelkistettyjäkin aiheita.
Olen kuvannut pääasiassa suurentavalla apuvälineellä. Koska se toi nähtävilleni maailman, jota en ollut koskaan ennen nähnyt, ajattelin, että se maailma voisi olla yhtä hyvin toisessa universumissa. Siksi nimesin Mosaiikki −sarjan neljä ensimmäistä kuvaa aurinkokuntien mukaan, kun ne olivat Malmilla näyttelyssä.
Kun yritin löytää sopivia nimiä näille uusille sarjoille, halusin etteivät ne ole mitään selkeitä. Löysinkin netistä listan scifi−kirjoihin ja −elokuviin keksittyjen planeettojen nimistä. Lista oli minulle juuri sopiva. En halunnut rikkoa tekijänoikeuksia, joten otin Mosaiikki tarinoita −sanan ja ripottelin sen kirjaimet planeettojen nimien joukkoon. Näin syntyi kuvien nimet.
Valokuvauksessa kiehtoo eniten yhteisöllisyys. Maalarit maalaa enimmäkseen yksin. Esiintyvät taiteilijatkin työskentelevät yksin. Valokuvauskerhoissa kuvataan yhdessä, katsotaan kuvia, keskustellaan niistä ja käydään yhdessä kuvaamassa. Kun näkee jonkun kuvaamassa, voi hyvin käydä moikkaamassa. Käymme myös katsomassa toistemme näyttelyitä.
Nyt olemme Monikkovalokuvausryhmän kanssa tekemässä Viipaleita−näyttelyä. Ensin keskustelimme pitkään, mikä on näyttelyn nimi ja aihe. Sitten jokainen on alkanut työstää omia kuvasarjojaan ja ideoitaan. Välillä katsomme yhdessä, miten näyttelymme edistyy.
Abstraktista kuvasta jokainen luo oman näkemyksensä. Useimmiten se tapahtuu oman viitekehyksen mukaan. Saattaa olla, että esimerkiksi eri maista tulevat näkevät kuvat eri tavalla, väreilläkin voi olla eri merkityksiä eri kulttuureissa.
Abstrakti valokuva on neutraali: sillä ei voi kertoa tiukasti jotakin asiaa. Taiteella voi tietysti kertoa asioita ja tämänkin näyttelyn yhtenä tarkoituksena on saavutettavuuden näkökulman esiintuominen. Vaikka en varsinaisella kuvalla voisi kertoa mitään, voin johdattaa katsojaa esimerkiksi teksteillä minun maailmaani.
Abstrakteissa kuvissa täytyy olla jotain tunnistettavaa, kuten Ensimmäinen lause −kuvasarjassa on. Vähän tutummilla kuvilla päästetään sisään kuvasarjaan. Kannattaa katsoa rauhassa ja antaa kuvien vaikuttaa, jotta niiden viestit aukeavat.
Periaatteessa eivät mitenkään. Kaikki näyttelyn kuvat on tehty suurentavalla apuvälineellä. Normaalilla kamerallakin pystytään suurentamaan, mutta apuvälineelläni se on kieltämättä helpompaa. Oli kiva lähteä työpäivän jälkeen rentotumaan ja katsomaan, mitä uutta löydän maailmasta.
Toivon, että kuvat antavat ihmisille jotain, vaikka kohteet ovat tunnistamattomia. En itsekään osaa enää sanoa, mitä joissakin kuvissani on. Ne ovat kuitenkin luonnollisista asioista, sillä hetkellä kamerasta tulleita. Niitä ei ole muokattu mitenkään. Siinä kuvat eroavatkin monen muun kuvaajan töistä, että niitä ei ole käsitelty. Tavallisella kameralla on paljon hankalampaa mennä tällaiseen maailmaan, mikrokosmokseen.
Minusta ne sanat ovat ihan sama asia, niillä on ehkä pieniä painotuseroja. Kyse on ihmisestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kyse on oman reviirinsä laajentamisesta, joka sitten poikii monta uutta asiaa.
Jos olet käynyt ravintolassa ja saanut huonoa palvelua, muistat sen. Samoin on näyttelyssä. Jos se on tehty niin, että turhaudut ja närkästyt, kerrot siitä seitsemälle ihmiselle. Jos olet saanut hyvää palvelua, kerrot vain muutamalle.
Kun teet vähän enemmän, ei tarvitse olla isojakaan asioita, niin tuntuu, että olet välittänyt ja pyrkinyt näkemään ihmisten erilaisuuden. Silloin kävijä tulee mielellään uudelleenkin näyttelyyn. Esimerkiksi tässä näyttelyssä on tulostettuna kosketeltavia kuvia. Samalla on saatu ihan uusia ulottuvuksiakin kuviin.
Ymmärrän niitäkin kuvaajia, jotka eivät laita edes nimiä kuvilleen. Jos haluaa apurahoja, jotka tulevat enimmäkseen julkishallinnosta, on vaatimus nykyisin se, että näyttelyn täytyy olla kaikille saavutettava.
Tämä näyttely on monikielinen. Tekstit pääsee myös kuuntelemaan QR−koodilla. Kun olen tehnyt tekstit monella kielellä, hakukoneoptimointikin on paljon parempi. Kun kerran on tehnyt hyvän näyttelyn, miksei tekisi viimeisen päälle.
Tässä projektissa syntyi ihan uusi ajatus valokuvaajan analyysistä. Abstraktissa kuvassa se saattaa olla parempi kuin kuvatulkkaus. Erilainen. Kaikissa kuvissa on kolme tekstiä. Ensin lyhyesti minun lähtökohdistani sekä kuvatulkkaus eli mitä kuvassa on. Sitten jokaiselle kuvalle on vielä Seppo Verhon, taitavan valokuvaajan kiva analyysi. Hän on antanut mielikuvituksen lentää!
Olisikin lukea mielenkiintoista tietää, mitä mieltä ihmiset ovat, haluavatko he ensin lukea tai kuunnella tekstin ja katsoa kuvaa vai kuunnella vasta kuvan jälkeen, mitä minä siitä ajattelen. Muuttaako se vaikutelmaa?
Minulle tämä oli uudenlainen kokeilu ja kokemus, joka varmasti tulee jatkumaan. Tässä mennään oikealla asialla.
Myönnän, että minulla on toivoton kielitaito: en hallitse mitään kieltä. Tuntemalla taiteilijan ajatusmaailman pääsee helpommin sisälle kuviin. Näkövammaisena ei usein näe, kuule eikä tiedä kaikkea, vaan joutuu arvailemaan. Halusin tuoda katsojat (lukijat??) samaan tilanteeseen. Ehkä vähän toivoin, että osa vähän närkästyy. Kun he sitten tekevät jotain sivustoa, näyttelyä tai muuta, ehkä he muistavat, kuinka turhauttavaa se on, ettei kaikkea oleellista tietoa saa. Lähtökohta pitää aina olla se, että kaikki pystyisivät tunnistamaan asiat. (epäselvä! Olisiko jokin muu verbi; saavat saman informaation?) Sitähän se ei aina ole.
Kieltämättä tässä on myös pientä huumoria mukana. Ranska on niin upea kieli, että sitä kuuntelee aina mielellään.
Sain HUS:sta käyttööni näkövammaisten apuvälineen, jolla voi suurentaa helposti esimerkiksi tekstiä. Kun laitetta esiteltiin minulle, kysyin, voiko... ...
Lue lisää
Abstraktin haaste on sen irrallisuus maailmasta ja sen tulkinta, sillä ihminen haluaa löytää merkityksen näkemälleen. ...
Lue lisää
Tero muut kuvasarjat
tero_muut.docx
Mihin tulemme kerran - kuvia tulevaisuudestamme (Paikka)
...
Lue lisää
<< Mitä mieltä olet? | Näyttelytilojen aineisto >>
Etusivu
Tero Kokko |
Rapakivenkuja 1 C 45 |
00710 Helsinki, Suomi-finland
Puh: 040-5594 739 |
saavutettavuus [at] omat.fi
|
www.terokokko.fi
Saavutettavuus fb
|
|
Vanhin saavutettavuustestaaja
Kokko-Kokki Oy on tehnyt suomessa verkkosivustojen
saavutettavuustestauksia
jo vuodesta 2003. Yritys on vanhin Suomessa saavutettavuusasioita tehnyt yritys.
Kiinnostavia sivustoja