Sijainti: Etusivu | Saavutettavuuden asiantuntijat | Näkövammaisilla on oikeus nähdä − kuvailutulkkauksesta
pÅ svenska | in English | en franšais

Näkövammaisilla on oikeus nähdä − kuvailutulkkauksesta

Eija−Liisa Markkula

Eija−Liisa Markkula

Eija−Liisa Markkulan vanhemmat yrittivät kasvattaa tyttärensä niin, ettei kukaan huomaisi, kuinka utelias tämä on. Kenties juuri uteliaisuus on vienyt Markkulan moneen mukaan ja muovannut hänestä monipuolisen vaikuttajan näkövammaistyössä.

Kuvailutulkkaus on Eija−Liisa Markkulan mukaan nykyään valtavan laaja käsite. Se voi olla paitsi elokuvan, teatterin tai kuvataiteen, myös ihmisten, reitin, tilan tai ympäristön kuvailua. Moniaistinen ja saavutettava kokemus hyödyttää kaikkia.

Mitä voisit kertoa itsestäsi?

Olen 74−vuotias. Voisi luulla, että olen eläkkeellä ja kotona kutomassa sukkaa, sitäkin!

Olen Iiriksessä näkövammaisten toimintakeskuksessa ainakin 2–3 päivänä viikossa ja paljon etänäkin. Olen luottamustoimissa, tärkein niistä Näkövammaisten liiton varapuheenjohtajana. Se tuo paljon kokouksia sekä tekstejä kotiin luettavaksi päätöksiä varten, joita tehdään.

Näkövammaisten kulttuuripalvelussa olen varapuheenjohtaja, vedän kulttuuritoimintaa ja kuvailutulkkaustoimikuntaa. Lisäksi käyn alueyhdistyksissä kouluttamassa vapaaehtoislukijoita: Miten he kuvailevat asiakkailleen lehtien kuvia. Olen opettanut kuvailutulkkausta yhdistyksessä, ja laajemminkin, Ateneumista ja muista suurista tekijöistä lähtien.

Minulla on maalla ihana pikku talo, entinen pullakauppa. Harrastuksiani on sen kunnossapito, puutarhan hoitaminen ja hyödyntäminen. Luen myös hirveästi kirjoja!

Minulla on aika laaja verkosto ja kaveripiiri, sukuakin paljon, joten puuhaa riittää. En paljon ehdi kotona olla, enkä välittäisikään kahta päivää kauempaa.

Aikasi Näkövammaisten Kulttuuripalvelun puheenjohtajana on merkittävä. Mitä haluaisit nostaa niistä ajoista esille?

Nostaisin esiin kuvailutulkkauksen, mutta ei se ole ainoa. Aikanani, vuodesta 2012 lähtien, on tehty paljon vaikuttamistyötä ja lisätty kulttuuripalveluiden näkyvyyttä.

Tämä tehtiin siten, että kuljin julkisissa instansseissa Näkövammaisten liiton järjestöpäällikkö Markku Möttösen kanssa. Kulttuuripalvelu sai liitosta selustatukea, kun haluttiin ryhtyä isompiin hankkeisiin, esimerkiksi kuvailutulkkaukseen liittyen.

Kävimme tapaamassa erilaisten kulttuuri− ja taidetahojen ihmisiä. Vaikkei aina rahallisesti oltaisi hyödyttykään, niin teimme itsemme tunnetuksi.

Teen paljon työtä muun muassa Kulttuuria kaikille −palvelun kanssa. He esimerkiksi kutsuivat minut mukaansa Koneen säätiön omistamaan Saaren kartanoon Mynämäellä, missä on taiteilijaresidenssejä. Sieltä käsin tutustuin kreikkalaiseen nuoreen mieheen, Ilan Manouaciin, joka on laatinut valtavan laajan kohomerkkisysteemin nimeltä Shape Reader, jossa merkit tarkoittavat esimerkiksi säähän ja luontoon liittyviä asioita.

Hän on esitellyt järjestelmää ympäri maailmaa ja koki, että olin apuna, kun merkistö alkoi mennä liian hienojakoiseksi.

Sitten on pyöritetty toimistoa ja pidetty hauskaa. En kokenut olevani pomottava esimies, ei minulla ollut omaa pöytääkään! Yhdessä suunniteltiin ja uskallettiin nauraakin, vaikka rahan kanssa oltiin joskus tiukoilla. Olin hyvin innostunut, kuten kaikki olimme ja saimme liiton väkeäkin innostettua mukaamme.

Mitä on kuvailutulkkaus ja missä sitä voidaan käyttää?

Kuvailutulkkaus on nykyään valtavan laaja käsite. Se voi olla elokuvan, teatterin, kuvataiteen tai ihmisten kuvailua, mutta sitä käytetään myös ympäristössä liikkumiseen. Kaupunkimiljöitäkin kuvaillaan.

Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa on kehitetty tallenteita, joiden avulla voi tehdä retkiä ja tutustua erilaisin paikkoihin.

Kuvailutulkkaus on laajentunut valtavasti, mutta on kallista. Toivoisin, että me sokeat voisimme tilata itsellemme kuvailutulkin mukaan erilaisiin paikkoihin kuten kuulovammaiset voivat tehdä. Kuulovammaisille tällainen on ollut helpompaa, sillä heitä on 700 000 ja näkövammaisia vain 55–60 000.

Tämä on vielä keskeneräinen asia. Kulttuuripalvelussa tähdätään siihen, että aina voisi saada kuvailun, kun sitä haluaa.

Miksi kuvailutulkkausta tarvitaan ja miten hyvä kuvailu tehdään?

Olen sokeutunut vuonna 2002, mutta minulla on tarkka muisti esimerkiksi värien suhteen. Haluan edelleen tietää miltä asiat näyttävät. Olen sanonu työkavereilleni, että kukaan ei muista heitä niin kauniina kuin minä!

Ollessani vielä näkevä, näkövammaiset vaikuttivat minusta jotenkin värittömiltä ja vaisuilta − eivät oikein itsekään muistaneet itseään eivätkä tienneet mitä voisivat vaatia. Eivät halunneet olla esillä, olivat kärsivällisiä ja odottivat taustalla.

Nykyään näkövammaiset ovat kuten minäkin, halutaan kaikki nyt, heti, tässä. Yhdenvertaisuuslaki takaa, että pääsemme osallisiksi kaikesta, mitä muut näkevät.

Kuvailussa tärkeintä on, että heti sanotaan pääasia, olennaisin, yhdellä virkkeellä.

Miten kuvailla visuaalisia efektejä ja esteettistä puolta?

Se on vaikeaa. Jos kuvaillaan taideteosta, lähdetään liikkeelle sanomalla kenen työ sekä teoksen nimi ja koko. Kerrotaan, mikä työssä on oleellisinta, sen ydin, sitten selvitetään mitä on ytimen ympärillä.

Jos teos on joltain muulta aikakaudelta, sanotaan sekin sekä tyylisuunta, ellei se tule esille taiteilijan nimen kautta.

Näkövammaisten yleissivistys on erittäin hyvä, koska he ovat se osa kansaa, jotka lukevat kaikkein eniten. Esimerkiksi kerrotaan, jos teos on kubistinen − sehän tuo sille jo tietyn ilmeen. Tunnelmaa ei varsinaiseen kuvailutulkkaukseen sisällytetä. Se käy ilmi muun muassa värien käytöstä, sommitelmista ja varjoista.

Kuvailutulkkaus on objektiivinen: mitä minä tässä näen eikä mitä minä tästä ajattelen, kuinka arvioin tai tunnen. Objektiivisen osuuden jälkeen voi kyllä tulkita tunnelmaa, joka teoksesta välittyy sekä esimerkiksi mainita, mitä kriitikoiden arvioissa on teoksista sanottu.

Mitä eroa on kuvailutulkkauksella ja Taiteilijan kuvailulla?

Tekijällä itsellään on kaikki oikeudet, hänen ei tarvitse kuvailutulkata, vaan hän voi puhua töistään kuten haluaa. Esimerkiksi voi kertoa siveltimenvedoista, miksi eri päin kuin ylhäällä; voi mennä tekniikkaan tai muuhun vastaavaan.

Taiteilija voi tietysti tehdä tarkankin kuvailutulkkauksen. Silloin hänen on hyvä lähteä nimestä ja muusta oleellisesta. Jos esimerkiksi nimi on kummallinen, vaikka latinankielinen sana, on hyvä selvittää, mihin se liittyy.

Mitä elokuvasta ja esityksestä on hyvä kuvailla?

Elokuva ja teatteri ovat aika sama asia näkövammaisen kannalta. Kuvailutulkki ei saa puhua tapahtumien tai musiikinkaan päälle, vaan vain silloin, kun löytyy sopiva hiljainen rako. Siksi käsikirjoitus tehdään etukäteen.

Kuvailutulkkaaja on käynyt katsomassa elokuvan kahteen, kolmeen kertaan, jotta hän osaa katsoa asiat, jotka liittyvät juonen eteenpäin menoon. Esimerkiksi jos dekkarimaisessa teoksessa murhaveitsi on nähtävillä ikkunalaudalla, se kerrotaan paljastamatta juonta, esimerkiksi mainitsemalla muitakin nähtyjä esineitä. Silloin kuvailutulkkaaja on kuitenkin antanut vinkin.

Juoni on tunnettava tarkasti. Koska pieniä rakoja, joihin kuvailun voi sovittaa, on niin vähän, kuvailutulkkaaja joutuu karsimaan paljon toimintaa pois. Kaiken, mikä selviää repliikeistä tai äänistä, voi jättää kertomatta. Jos esimerkiksi joku soittaa ovikelloa, niin kuvailutulkki ei sano sitä. Puhun suomenkielisistä elokuvista, käännösfilmit ovat eri asia.

Miksi web−sivun kuville tarvitaan tekstivastine?

Tästä on nyt EU−direktiivit, mutta niitä vasta laitetaan täytäntöön. Alkaa luistaakin jo aika hyvin.

Jos julkisten tahojen nettisivuilla on vaikka videoita, ne täytyy olla ohessa sanallisesti esitettyinä. Vieraskieliset pitää olla myös käännettyinä. Tämä ei ole vielä täysin toteutunut. Tämä on aiheuttanut paljon lisätyötä, eikä ole päässyt vielä kunnolla käyntiin. Velvollisuus koskee julkisia tahoja, yksityiset voivat tehdä tekstivastineet vapaaehtoisesti.

Meillä Kulttuuripalvelussa on kirjailijavieraita kutsuttuna neljä kertaa vuodessa, ja haastattelut tulevat nettisivuille. Tuotamme haastattelujen litteroinnit Annanpura Oy:llä sivuillemme kokonaisuudessaan.

Yritykset, jotka tuottavat sisältöä, ovat tajunneet, että saavat lisää kävijöitä ja yleisöä sivuilleen, jos saavutettavuus on hyvin hoidettu. Jotkut laskevat sen varaan, että vain pieni vähemmistö tarvitsee sitä, joten ei kannata. Mukana on tietysti taloudellista ajattelua.

Onko ihmisten kuvailussa mitään erikoista?

Siinä mennään alueelle, jolla ihmiset ovat aika herkkiä. Esimerkiksi lihava−sanan sijaan saatetaan puhua tukevahkosta tai pyöreähköstä. Myös esimerkiksi ihonväriin liittyvissä asioissa on oltava tarkkana.

Luotan yhdenvertaisuuslain pääsääntöön: On kuvailtava oleellinen, se mikä muidenkin huomiota kiinnittää ihmisessä. Kaikki se, mitä näkevä ensin rekisteröi ihmisestä, on kuvailun aikana jotenkin tuotava esiin.

Jos tilaisuudessa on vaikkapa tummaihoinen esitelmöitsijä, joka kertoo gospelmusiikin historiasta, pitää se mielestäni sanoa. Tai että joukossa on henkilö, jolla on valkoinen keppi. Kerrotaan myös, jos kuvailtava henkilö on pukeutunut kansanperinteensä mukaisesti tai muuten erikoisesti.

Mitä ympäristössä tulisi kuvailla?

Paloja Saavutettavuus jameista

Sisätiloissa kerrotaan esimerkiksi, että paikka on tavanomainen toimistohuone. Jos ollaan vaikka jonkun kotona, joka on sisustettu tiettyyn tyyliin, kiinnitetään huomio sellaiseen, mikä edustaa erityisesti tätä tyyliä. Jos huoneessa on erikoisia esineitä tai taidetta, sellainen sanotaan. Jos asukas harrastaa antiikkihuonekaluja, mutta seinällä on grafiikka, se kerrotaan.

Mikä ensin pistää silmään, mikä on tärkeintä tietää. Tämä sääntö pätee tässäkin.

Mitä eroa on kuvailulla ja sanakartalla?

Sanakartta on selvitys reitistä. Sanakartta ei ole kuvailua, se on ohje, jossa kerrotaan kaikki oleelliset kohdat. Siinä voidaan vähän kuvaillakin paikkaa.

Sanakartta kertoo, miten kohteeseen päästään, esimerkiksi Iiriksestä Itäkeskuksen metroasemalle. Siinä kerrotaan oleelliset kulkemiselle ja reitillä pysymiselle tärkeät kohdat, miten sokea ne löytää ja tunnistaa, missä pitää reagoida jotenkin.

Miten tehdään sanakartta?

Kuulun ryhmään nimeltään Perille meni, joka tekee sanakarttoja. Me kuljemme reitin moneen kertaan ja katsomme, mitä sen varrella on.

Olemme tehneet sanakarttoja esimerkiksi Pasilan aseman, Vuosaaren terveysaseman, Musiikkitalon ja Oodi−kirjaston sisätiloihin.

Käymme monissa kohteissa jo rakennusvaiheessa ja tarkistamme, onko esteettömyys huomioitu. Arkkitehtejä koulutetaan tähän, mutta me tarkistamme, että esimerkiksi ohjaavat listat tuntuvat valkoisella kepillä.

Yksi hienoimpia saatiin aikaan Musiikkitaloon. Siellä on sellaiset listat lattiassa, että niistä on hyötyä muillekin kuin näkövammaisille. Listan alla on valo. Jos tulee poistumistilanne, listat näyttävät kaikille reitin.

Sanakartta tulee yleensä instanssin omille sivuille ja sen voi ladata MP3−muotoisena tai printata tekstinä tai pistekirjoituksena. Itse käyn sanakartan kotona läpi ja luen ainakin ne kohdat, joihin aion mennä.

Mitä näytteilleasettajana voisin tehdä

Jotta esimerkiksi valokuvanäyttely olisi saavutettavampi ja näin sinulle miellyttävämpi tutustua?

Ensinnäkin ripustat näyttelysi siten, että se näyttää sinusta parhaalta, sinähän olet taiteilija. Kaikilla töillä on nimi, toivottavasti myös numero. Valitettavasti numerot on nykyään jätetty usein pois.

Kun teetät kuville nimilaput, laitat nimet myös pistekirjoituksella, ja sijoitat ne esimerkiksi aina oikealle samaan kohtaan.

Jos haluat, voit teettää äänitteelle kuvailutulkkauksen. Siihen valitaan yleensä 6–7 teosta niin, että pääfilosofia ja tekniikka tulevat esille, mutta jotka toisaalta ovat erilaisia keskenään. Silloin päästään sisälle siihen, mitä kuvaaja haluaa tuoda esille.

Kuvailutulkkauksesta voi tehdä äänitteen, jonka kävijä voi ladata puhelimelle, tai hän saa älylaitteen mukaansa näyttelyyn.

Jos pelkää, että ihmiset eivät osukaan nimilappujen kohdalle, voi varautua siten, että teettää listan, jossa on jokaisen teoksen numero ja nimi sekä ehkä pieni maininta mitä niissä on. Hyvässä näyttelyssä lista on myös pistekirjoituksella. Parasta on, jos sen voi viedä kotiin. On hullussa paikassa säästämistä, että monessa suuressakin paikassa näyttelyluettelo pitää palauttaa.

Pistetulostuksen voi teettää Näkövammaisten liiton kirjapainossa.

Linkkejä

Näkövammaisten liitto ry
Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry
WCAG 2.x Verkkosisällön saavutettavuusohjeet
Onko saavutettavuudella väliä?


<< Saavutettavuuden asiantuntijat | kohokuva kertoo kuvasta >>
Etusivu

Tero Kokko   |   Rapakivenkuja 1 C 45   |   00710 Helsinki, Suomi-finland
Puh: 040-5594 739   |   saavutettavuus [at] omat.fi   |   www.terokokko.fi
Saavutettavuus fb

palaute | facebook | instagram

Vanhin saavutettavuus­testaaja
Kokko-Kokki Oy on tehnyt suomessa verkkosivustojen saavutettavuus­testauksia
jo vuodesta 2003. Yritys on vanhin Suomessa saavutettavuusasioita tehnyt yritys.

Kiinnostavia sivustoja