Vaaran paikka

Aukeamalla 6 on kolme kuvaa. Vasemmalla näkyy nuorehko tummahiuksinen nainen. Hän tuntuu pohtivan jotakin. Toisen käden etusormi ja peukalo ovat hänen huulillaan, ja tämä korostaa pohtimisasetelmaa. Naisella on yllään musta nahkavaate, mutta hänen toinen olkapäänsä on paljas ja valaistu.

Keskimmäisessä kuvassa on joitakin kasvien kukintoja, ehkä kaktuksien kukintoja, piikikkäitä. Taustalla näkyy joitakin alkuja, jotka eivät ole vielä puhjenneet.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on myrskyävä meri tai pauhaava koski. Villit vaahtopäät lyövät myrskyävässä vedessä. Kuvailu

* * *

Mitään ei voi ylittää, mitään ei voi ohittaa. On vain kohdattava kaikki. MS.

* * *

Ollako vai eikö olla? Siinä pulma.
Elämä satuttaa, pistää kuin kaktuksen piikit.
(En näe mahdollisuuksia, uusia pehmeitä alkuja.)
Piikkejä on liikaa, ihan liikaa.
Menen mereen, hyppään kuohuihin, tukehdun, kuolen. AS.

* ’ *

Ensimmäisenä on nainen, jolla on paita puolessavälissä olkapäitä ja käsi suun edessä kysyvän näköisenä. Hyvin kaunis nainen tummassa puvussa. Seuraava kuva on sitten piikikkäistä pyöreistä kasvista, ne eivät ole välttämättä kaktuksia. Kolmas kuva on vaakakuva jossa koski kuohuu ja räiskyy. Kuvasarja kertoo minulle tämän naisen mielenmaisemasta. Moni asia elämässä voi olla piikikäs, tai sitten tunteet voivat kuohua. Voisiko sanoa, että kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä. Tässä on hyvin vahva tunnelma: kuohuva, piikikäs ja epävarma. TK