on paitsi muistiinpano vuonna 1927 ankeisiin oloihin syntyneen ja valokuvaajana elämäntyönsä tehneen miehen elämänvaiheista myös kuvaus elämänmenosta pikkukaupungissa sekä dokumentaatiota valokuvauksen ja elokuvankin kehityksestä.
Erkki Suihkon voimavaroja ovat olleet halu oppia ja kehittyä, teosofinen elämännäkemys sekä valoisa asennoituminen elämän kiemuroihin. Laulu ja huumori ovat kulkeneet mukana läpi pitkän elämän. Sinikynä 2020. ISBN 978−952−94−3822−8
Kun sodan uhka oli ilmeinen ja sota tulossa, Anna lähti Kuusjärveltä Pohjois−Karjalasta poikiensa kanssa Kajaaniin.
Välirauhan aikana jouluna 1940 tuli muutos 13-vuotiaan Erkin elämään. Kelloseppä August Lappalainen oli ehdottanut vaimolleen Marialle, että he ottaisivat Erkki luokseen Kajaaniin asumaan. Erkkiä ehdotuksessa innosti ennen kaikkea elokuvateatteri, johon hän pääsisi töihin. Kolmetoistavuotiaana!
Lappalainen, joka rakasti koneita, oli alkanut miettiä, että Erkki olisi tarpeen Kajaanissa. August oli nähnyt huvilalla Jormuassa, miten Erkki oli tehnyt kaikenlaisia pikkukeksintöjä. Hän oli huomannut, että pojalla on hoksottimet kohdallaan. Lappalaisilla oli tarvetta kekseliäälle ja reippaalle nuorukaiselle. Tarvittiin esimerkiksi juoksupoikaa keräämään vuokria, kun Lappalaisilla oli kaupunkitaloja ja niissä paljon asukkaita.
Anna-äiti sai palata yksin Kuusjärvelle. Erkki ei ollut osannut kerätä pikkupojan aarteitaan mukaan, vaan tyytyi harmittelemaan, että tulitikun etiketit jäivät ukkilaan.
Maria vei veljennpojan vaatekauppaan. Ostettiin puku ja paita päälle, ja näin Erkistä tuli melkoinen pikkuherra. Sitten kenkäkauppaan. Päähän koppalakki, jossa oli kultanauhat. Lakissa luki Otava.
Poliisimestari Paul Ahinkas oli rouva Lappalaisen hyvä ystävä ja asui Marian omistamassa talossa Pohjolankadulla. Hän oli pienehkö lihava mies, tsaarin ajan poliisimestari, jolla oli pitkä viitta. Kun heiluva viitta ilmestyi nurkan takaa, puliukot hävisivät. Kajaanissa sanottiin, että Maria-rouva voi pyörittää poliisimestarin sormensa ympäri. Vaikutusvaltainen nainen monella tavalla.
Poliisimestarilta saatiin suullinen lupa, että 13-vuotias saa olla töissä elokuvateatterissa, ja eihän häntä voitu kieltää katsomasta kaikkia elokuvia. Erkki katsoi elokuvat moneen kertaan ja oppi niistä lauluja. Kaverit olivat tietysti kateellisia.
Mikä sinusta isona tulee?
Saattaapa olla, ettei minusta tule enää paljon mitään. Mutta jos kysytään, mikä on minun paras valokuvani, niin minä sanoisin, että otan sen huomenna.
Vielä haluan oppia ja katsoa maailmassa olevaa kauneutta ja ihmisissä olevaa kauneutta ja sydämellisyyttä. Sitä haluan vielä ikuistaa.
SINIKYNÄ on yhden naisen tekstipaja, jossa taotaan teksti kuin teksti julkaisukuntoon. Sinikynä ei ole punakynä. Se ei etsi virheitä, vaan auttaa tekstejä... ...
Lue lisää mosaakista
Haluamme tarjota tietoa, tukea ja työkaluja helpottamaan laadukkaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Sujuva kieliasu kuuluu arkeen ja siksi niihin on tärkeää... ...
Lue lisää
Kirjoittaminen on minulle yksi tapa olla olemassa. Ensimmäinen runoni on merkitty muistiin sanomalehden reunaan ollessani alle kolmevuotias, ja sen jälkeen on kertynyt... ...
Lue lisää mosaiikista
Tarinoita lapsille ja isovanhemmille. Retkikirjassa pieni lapsi retkeilee yhdessä isoäitinsä kanssa ja retkillä selvitellään monenlaisia... ...
Lue lisää
On kertomus äreästä isoäidistä, joka joutuu pehmentämään piikkejään. Olosuhteiden pakottama etäisyys tuntuu aluksi... ...
Lue lisää
Lentiira on kuhmolainen rajaseutukylä, jonka elämää kaikkine vaiheineen on tallennettu 498 sivulle. Kertomus kainuulaisesta kylästä koottiin kansien... ...
Lue lisää
<< Kaurakeksitaika | Karun kaunis Lentiira >>
Etusivu
Sinikynä | Marja-Siina Suihko
Sinun tekstiesi avuksi
Puh: 0500 451 854 |
sinikyna [at] omat.fi
|
Facebook
"Kaukaisen meren saareen kaukaiseen on silta."
Kiinnostavia sivustoja