Yksinäisyys

Aukeamalla 23 on kolme kuvaa. Vasemmalla on hieman kasvoiltaan uurteinen nainen. Hän on alaston. Hänet näytetään päästä noin lantioon asti, mutta hän pitää käsiä suojanaan.

Keskimmäisessä kuvassa on kädet, eteenpäin ja sivulle, vasemmalle ojentuneet. Kaikkia sormia ei näy, mutta sormet ovat pitkät ja kapeat.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on pimeä, tumma naishahmo huoneessa, joka on valaistu. Taustalla näkyy ristikkoa. Ikkunat ovat myös ristikkoikkunat. Tunnelma kuvassa on ehkä vähän vankilamainen ja ahdistava. . Kuvailu

* * *

Minnehän minua houkutat? MS.

* * *

Sisälläni möykky.
Elämä pyytää minua vapautumaan siitä.
En tahdo, en suostu.
Pysyn mieleni vankilassa. Valitsen ahdistuksen. AS.

* ’ *

Mustalla pohjalla on kaksi pystykuvaa. Ensimmäisessä näkyy puolittain naisen etupuoli, ja valo tulee suoraan sivulta päin. Nainen katsoo valon suuntaan. Toisella kädellä hän on peittänyt rintansa ja toinen käsi näkyy vatsan suojana. Hän on alaston ja ilme on vähän epätietoinen. Viereisessä kuvassa taas nousee pelkät kädet, jotka kääntyvät pystyyn naista kohti. Käsissä on aika vahva tunnelma: pyytävätkö ne jotain? Oikealla on vaakakuvassa on ikkunaruutuja, joiden takaa heijastuu valo. Valojen keskellä on yksi ihminen pienenä mustana hahmona. Kuvat sopivat oikein hyvin yksiin. Niissä on yksinäisyys, kosketuksen pyyntö. Me tarvitsemme toisia ihmisiä, mutta me emme osaa aina löytää heitä, sillä maailma on joskus julma. TK