Puoli valtakuntaa

Aukeamalla 19 on neljä kuvaa. Vasemmalla on valkeita, suuria, hehkuvia liljoja, joiden terälehdet ovat auki. Ne tuntuvat tuoksuvan huumaavasti.

Toisessa kuvassa on nuori nainen, ehkä 1920-luvulta. Hän näyttää iloiselta, vapaalta, vapautuneelta ja vallattomalta. Nuori huoleton mies pitää hänen olkapäästään kiinni.

Kolmannessa kuvassa on tummatukkainen nainen. Hän on mietteissään ja jotenkin vakavana.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy morsian hunnussaan ja valkoisessa puvussaan. Morsian katsoo alaspäin, eivätkä hänen kasvonsa näy, sillä ne ovat mustan varjon peittämät. Tunnelma on ehkä hieman ristiriitainen. . Kuvailu

* * *

Kukkia, huntuja, onnellisena elämän loppuun asti? Taidan haluta jotain muuta. MS.

* * *

Tuoksuvat, hehkuvat, valkoiset liljat. Nuoruuden vapaus, villeys ja ilo. Erotiikka.
Vai olisiko aika vakavoitua, mennä naimisiin?
En oikeastaan tiedä, mitä tahdon. AS.

* * *

Mustalla taustalla on neljä pystykuvaa. Ensimmäisessä on iso valkoinen kukka, joka valtaa koko kuvan. Toinen on vanhanaikaisesta postikortista otettu kuva, jossa nainen on hienossa puvussaan iso hattu päässään. Hän katsoo suopeasti miestä, joka aivan selvästi liehittelee häntä. Kolmannessa kuvassa on naisen kasvot hiukan alaspäin, silmissä vakava tai surullinen ilme ja taustalla ovet. Viimeisessä kuvassa näkyy valkoinen puku ja huntu, mutta kasvoista ei näy mitään.

Tässä on mielestäni kaupungin monet kasvot. Se voi olla tosiaan kirkas ja aurinkoinen, kukkia täynnä, viettelystä ja rakastumista. Toinen puoli voi ollakin tyhjyyttä ja yksinäisyyttä, hääpuku ja mustat kasvot. Ei se naimisiinmeno sittenkään ollut niin hyvä ajatus, kun ei tuntenutkaan toista ihmistä. Moni avioliitto päättyy suruun ja arkeen. Erilaisia malleja on tarjolla, mutta täytyy hakea omaa tietä ja ratkaisua, eikä mennä mallien mukaan. TK