Minne matkalla

Aukeamalla 16 on kolme kuvaa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa juna on vauhdissa. Se on kaartamassa ohi. Pieni poika on junan ja toisten raiteiden välissä. Hänen kädessään on laukku, josta hän pitää kiinni kaksin käsin. Poika on vaatetettu päästä varpaisiin. Ehkä poika ei ehtinyt junaan.

Keskimmäisessä kuvassa pojalla on päällään villapaita ja villamyssy. Ne ovat samaa sarjaa. Poika vaikuttaa rauhalliselta.

Kolmannessa kuvassa on nuorehko nainen, ehkä pojan äiti. Äidillä on huivi päässään, joka on sidottu niskaan, ja äidillä on myös aurinkolasit päässään. Hänen otsastaan lähtee lanka tai jokin. Tuo lanka pysyy erikoisesti vaakatasossa. Lanka voi myös liittyä katon verhoon, jos nainen on mallinukke kaupassa. . Kuvailu

* * *

En ehtinyt junaan. Jäin junasta.
Olen pieni poika, turvaton maailman vauhdissa ja maailman turuilla.
Pelottaa, hirvittää.
Olen onnellinen poika, tasapainoinen ja turvassa.
Minun on hyvä ja lämpöinen olla, sillä äitini on kaunis, hyvä ja luotettava.
Äidilläni on myös hyvä intuitio.
Jotkut sanovat, että äitini katsoo otsallaan, että hänen kolmas silmänsä on auki. AS.

* ’ *

Asemalle jätetty, kiskojen puristukseen jäänyt avuttomuus. Äiti! Olisit edes luvannut. MS.

* * *

Tämä on aika hauska ja herättänyt paljon huomiota. Vasemmassa vaakakuvassa juna on menossa poispäin, se täyttää noin puolet ruudusta. Kuvan oikealla reunalla on pieni lapsi nukkensa kanssa. Hän katsoo kameraan päin vähän eksyneen näköisenä. Oikealla sivulla on kaksi pystykuvaa, ensimmäisessä kuvassa poika hienossa villapuserossa ja kuvioitu villamyssy päässään hänen vieressään. Seuraavan kuvan tyylikkäällä naisella on hattu tai huivi ja aurinkolasit. Nämä kaksi hahmoa ovat mallinukkeja.

Kokonaisuus tuo mieleeni matkalle lähdön tai siirtymisen jonnekin. Se, että lähdetään esimerkiksi lomalle, on aina koskettava juttu. Etukäteen matkaa suunnitellaan ja jälkeenpäin siitä puhutaan paljon. Näen kaupunkilaisperheen lähdössä maalle tai Lappiin laskettelemaan tai etelään.

Olen saanut vangittua ensimmäiseen kuvaan eksyneen hetken, jossa on vahva orpouden kokemus, vaikka lapsi ei todellisuudessa ollutkaan eksyksissä. Tämän ja esille laitettujen hahmojen välillä on kontrasti. Siinä on erillisyyttä, koska hahmojen välillä ei ole kontaktia. Naisella on aurinkolasit silmillä, joten hän ei edes näe noita muita. Samoin keskimmäisellä hahmolla on pipo silmillä. Junan viereen jääneen lapsen katse tulee sen sijaan suoraan kohti. TK